Alice (osa 1): Pohdintoja

Juu, elikkäs on ollut kiireinen puoli vuotta, ensin yo:t, sitten pääsykokeet ja viimeisimpänä kesätyöt, mutta nytpä on opiskelupaikka vastaanotettu ja minullekin koittaa loma. Talvella tuli ommeltua lähinnä barbie-kokoisia historiallisia alusvaatteita, joita en ole kuitenkaan vielä ehtinyt kuvaamaan, sillä pääsykokeista lähtien olen keskittynyt lähinnä yhteen isoon projektiin: Alicen siniseen mekkoon Tim Burtonin elokuvasta Alice in Wonderland (2010):

Kävin katsomassa elokuvan aikanaan leffateatterissa, olin tuolloin vielä yläasteella, mutta jo aloittanut nukkeharrastuksen. Minulla oli myös elokuvan juliste huoneessani vaatekaapin ovessa ja jotenkin sain päähäni, että haluan tehdä Alicen sinisen juhlamekon nukelle. Siihen aikaan ajattelin tekeväni sen BJD:lle, kun sellaisen hankin, koska jotenkin barbie-koko tuntui liian pieneltä suunnittelemaani yksityiskohtaiseen kopioon, eikä minulla ollut sopivaa nukkeakaan esiintymään Alicena.

Suunnitelma ei koskaan kuollut, vaan jäi odottamaan sopivaa hetkeä. Tänä keväänä sitten pääsykoekirjojen keskellä ajattelin, että kun siitä piinasta pääsen, toteutan jonkun ison nukkeprojektin. Ensialkuun itse asiassa ajattelin uuden Tuhkimo-elokuvan tanssiaispukua, mutta oikeiden kankaiden metsästäminen osoittautui vaikeammaksi kuin osasin odottaa. Eurokankaassa sifonkeja läpikäydessäni kuitenkin huomasin vaaleansinisen sifongin, jonka sävy ei ollut mikään baby blue vaan tummempi ja harmahtavampi ja mieleen tuli jälleen kerran Alicen mekko. Päätin lopulta tehdä Alice-puvun Saskialle (Moxie Teenz Tristen), koska barbie-koko tuntui edelleen liian pieneltä. 

Alicen puku on tyylikäs yhdistelmä klassista Alice-lookia, historiallisia elementtejä ja nykypäivän tyyli-ihanteita. Puvuista päätellen elokuvan Englanti-osuus sijottuu nähdäkseni 1800-luvun puoliväliin, karkeasti ottaen välille 1850-1870, mikä on loogista, sillä Lewis Carrollin alkuperäisteokset Liisa Ihmemaassa (Alice's Adventures in Wonderland) ja Liisa Peilimaassa (Through the Looking-Glass) julkaistiin ensimmäisen kerran vuosina 1865 ja 1871. Tarkka ajankohdan määrittäminen puvustuksen perusteella on kuitenkin vaikeaa, koska osa puvuista vaikuttaisi olevan enemmän 1850-luvun tyyliä ja toiset taas 1860-lukua. 

Kuva: Disney Screencaps

Seuraava analyysi Alicen puvusta perustuu The Costumer's Guide to Movie Costumes -sivuston huomioihin ja kuviin, tähän Verdaeran blogiin (erittäin hyödyllinen) ja omiin havaintoihin:

"Mekko" koostuu aikakauden puvuille tyypillisesti erillisestä yläosasta ja hameesta, jotka todennäköisesti on jotenkin kiinnitetty toisiinsa esimerkiksi hakasilla. Hame on auki takaa ja sillä on oma vyötärökaitaleensa. Yläosa taas on auki edestä (napit koristeet, alla hakaset). Hameen alla on ainakin yksi alushame ja alushousut. Yläosan alla on jonkinlainen aluspaidan tapainen. Mekko on vaaleansinistä silkkiorganzaa ja silkkisatiinia tai -taftia. Itse olisin taipuvainen ohuen taftin kannalle, Verdaera taas käytti omassa versiossaan satiinia. Alushame on musta-valko raidallinen, aluspaita taas ainakin yläosastaan pitsiä, alushousut valkoista puuvillaa?, röyhelöt lahkeissa. Hame näyttäisi olevan laskostettu vyötärölle vastalaskoksin, käsitellen molempia kerroksia yhtenä. Organzakerroksen helmaröyhelön reunassa on eläinaiheinen kirjailu mustalla langalla, Verdaeran kirjontamalli löytyy täältä. Yläosassa on prinsessaleikkaus edessä ja takana, muotosaumoissa tereet (satiinia tai taftia), hihat ovat puhvivihat, joissa 3 hiuslaskosta koristeena. Asuun kuuluu lisäksi raidalliset sukat ja musta-valkoiset nauhoitettavat nilkkurit/lyhytvartiset saappaat, raidalliset kynsikkäät ja kaulakoru.

klikkaa suuremmaksi

Hame ulottuu hiukan nilkan yläpuolelle, mikä on selvästikin taiteellinen valinta. Alice on elokuvassa 19-vuotias, joten hänen tulisi jo pukeutua täyspitkiin helmoihin. Mekko on kuitenkin nuoren tytön mekko, yhdistäen elokuvan perinteiseen Alice-kuvastoon, jossa Alice on pikkutyttö. 

Vasemmalta oikealle: Lewis Carrollin Alice, John Tennielin Alice (ihmemaa & peilimaa), Disneyn Alice 

John Tennielin kuvitus ensimmäisiin painoksiin kirjoista on eittämättä pitkälle määrittänyt yleistä käsitystä Alicen ja koko ihmemaan ulkomuodosta, kun vielä Disneykin otti Tennielin kuvituksen pohjakseen vuoden 1951 animaatioelokuvaan. Viimeistään Disney myös vakiinnutti Alicen väriksi sinisen, sillä Tennielin piirokset olivat mustavalkoisia, ja myöhemmät kuvittajat ja värittäjät antoivat Alicen vaatteille mitä erilaisimpia sävyjä. Tennielin ja Disneyn vaikutus näkyy Burtonin Alicessakin: sininen leveähelmainen mekko puhvihihoilla, vaalea tukka ja raidalliset sukat (Tennielin Peilimaa), vain esiliina puuttuu.

Alicesta innostuneena päätin myös lopultakin lukea alkuteoksen (jep, olen nähnyt useita elokuvaversioita mutten lukenut kirjaa :D). Yritin Ihmemaan lukemista alkukielellä ensi kerran ehkä 13-vuotiaana, kun löysin kirjahyllyn nurkasta tiiliskiven nimeltä The Complete Works of Lewis Carroll. Englanninkielentaitoni ei tuolloin vielä ollut kovin hyvä, joten jätin kirjan kesken parin luvun jälkeen lukemisen hitauteen turhautuneena. Sittemmin hankin suomennoksen, nätin kappaleen, jossa oli molemmat kirjat, Tennielin osittain väritetty kuvitus ja suomentajina Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner. Otin pari vuotta hyllyssä lojuneen kirjan äskettäin esiin vain huomatakseni, että suomennos ei napannut. Päädyin siis kuitenkin lopulta alkukieliseen versioon, ja täytyy sanoa, että kirjassa on kyllä paljon sellaista, joka ei sitten millään käänny suomeksi, eli olen tyytyväinen lopputulokseen. 

Kiinnostavaa on ollut huomata, kuinka paljon animaatioelokuvassa ja Burtonin versiossa on aineksia alkuteoksesta. Huolimatta elokuvien erilaisuudesta, suurin osa paikoista ja hahmoista on Carrollin keksimiä. Juonta alkuteoksessa ei sen sijaan oikein ole, ja tuntuu, että elokuvien tekijät ovat suhtautuneet siihen enemmänkin materiaalipankkina, josta voi poimia sopivia elementtejä ja hahmoja ja kehitellä sitten itse tarina niiden ympärille. Niin kauan kuin tarinassa on putoaminen kaninkoloon, kaikki tuntuu olevan sallittua. Näin on mahdollista tehdä yhä uusia ja uusia elokuva- ja näytelmäversioita mitä erilaisimmilla teemoilla ja kuitenkin pitäen alkuteoksen tiiviisti mukana. 

Joka tapauksessa olen siis tekemässä Alicen pukua ja tarkoituksena olisi saada se valmiiksi kesän aikana. Jossain vaiheessa olisi myös tarkoitus harjoitella peruukin tekoa ja tehdä Saskialle oikea Alice-peruukki. Yritän postata aina, kun etenen projektissa, jotta ei tulisi vain yhtä jättipostausta kolme kuukautta projektin aloittamisen jälkeen. Joitakin osia on jo valmiina, joten kyllä tämä tästä etenee :) Ajattelin myös lopuksi jakaa käyttämäni kaavat.

Tämä oli tässä tältä erää, seuraavalla kerralla juttua alushameesta.        

Nenni

        

Bonetti 1830-40

Koska minulla näyttää olevan hirveän itsekritiikin takia vaikeuksia saada sen viime postauksessa mainitsemani shootin kuvia valikoiduksi ja julkaistuksi, kirjoittelen nyt sen sijaan juttua shootissakin esiintyvästä bonnetista.

Halusin yksinkertaisen, pukuun sopivan bonetin ja inspiraationa käytin tätä:

The Metropolitan Museum of Art, Poke bonnet 1830-40

Minun versioni näyttää tältä:

Hattu putosi veteen kuvausreissulla, minkä jäljet näkyvät erityisesti sisäpuolella kupruiluna

Ja nuken päässä (anteeksi suttuiset kuvat ja sotkuinen tausta):

Bonetti näyttää kuvissa aika valtavalta, mutta minkäs teet kun nukella on tuollainen hehtopää ja lisäksi paksut hiukset... Muoto on kyllä vähän pyöreämpi kuin olisin halunnut, mutta kelvollinen kumminkin.

Siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa, seuraavassa on selostus työvaiheista:

• Sommittelin ensin paperia teipin avulla nuken päähän oikean muodon löytämiseksi. 
• Käytin kokeiluversion paloja kaavana, ja leikkasin hatun kuvun (2 osaa) kopiopaperista, vihreästä kankaasta ja mustasta vuorikankaasta, kangaskappaleet hiukan paperikappaleita suurempina. Leikkasin lisäksi ympyränmuotoisen "päätykappaleen" vihreästä kankaasta. 
• Kokosin paperisen "rungon" maalarinteipillä, ja päällystin sen sitten molemmin puolin kankaalla. Valitettavasti liima, jota käytin ei ollut parasta tähän tarkoitukseen vaan tuli paikoitellen kankaan läpi jättäen muutaman ikävän tahran. Sitten kiinnitin "päätykappaleen" tötterön päähän taittaen reunat sisälle ja ommellen palan pisto kerrallaan molempiin kupukankaisiin. (samalla taktiikalla kuin ompelen hihat) 
• Seuraavaksi reunustin hatun mustasta kankaasta leikkaamallani kapealla vinonauhalla. Tein myös pitkän nauhan, joka toimii sekä sitomisnauhoina että koristeena ja peittää osien kiinnityssauman. Kiinnitin nauhan kuumaliimalla ja ompelin sen vielä varmistukseksi kiinni hatun reunoihin.

Voisin tejdä tästä tutoriaalinkin, jos jotakuta kiinnostaisi. Sitä ennen minun täytyy kyllä vaihtaa paperi johonkin vedenkestävämpään materiaaliin ja parannella kaavaa, sillä haluaisin hatun pysyvän päässä ilman hattuneulaa. Olen myös harkinnut virkattua ja sokerivedellä kovetettua mallia, mutta se tuntuu jotenkin työläältä...      

Nenni

Alushame

Turnyyripuku tuntuu edistyvän melkein järjestelmällisesti! Johtunee kai siitä, että aloitin tavanomaisesta poiketen hameista. Joka tapauksessa valmiina ovat jo turnyyri ja alushame. Viime postauksessa pohdin turnyyrikauden alushameiden rakennetta ja päädyinkin sitten melko historialliseen konstruktioon. Etukappaleessa on muotolaskokset ja takakappale kootaan nauhakujan avulla vyötärölle. En kuitenkaan löytänyt mistään sopivaa pitsiä, joten jätin helman koristelun lopulta kokonaan pois. Saattaa olla, että lisään helmaan myöhemmin samasta kankaasta röyhelön, mutta loppujen lopuksi alushame on alushame, eikä siis näy vaatteiden alta, joten miksi viitsiä koristella sitä? :D (ruma helmakäänne kyllä tuntuu huutavan röyhelöä peitokseen)

Satiini on niin ohutta, että musta turnyyri näkyy läpi :-O 

Etukappale on hiukan kellotettu, takaosa sen sijaan yksinkertaisesti vain suorakulmio. Yritin tehdä tämän mahdollisimman vähillä saumoilla, koska tässä kankaassa ne vain vetäisivät tai jäykistäisivät. Seuraavalla kerralla olen sen verran viisaampi, että teen takakappaleestakin vyötäröltä kapeamman, sillä näinkin ohuesta kankaasta tehtynä takakappale vain juuri ja juuri poimuttuu vyötärölle. Tätä voisi sitten hyvinkin käyttää ohuissa kankaissa myös hameen tai mekon helman kaavana.

Hame on alusta loppuun käsin ommeltu, huolittelin jopa ensimmäistä kertaa kankaan reunat! Vei aikaa, mutta toisaalta käsinompelu on nukkekoossa koneompelua rentouttavampaa.

Otan aika usein kuvia keskeneräisestä vaatekappaleesta ja sen tekovaiheista, mutta niitä tulee harvoin postailtua. Tällä kertaa, johtuen hienosta, mutta hankalasta kankaasta ja pyrkimyksestä huoliteltuun lopputulokseen, käytin tavallista enemmän aikaa tekniikoiden ja rakenteiden miettimiseen ja toteutukseen, joten laitan tänne rakennekuviakin.

Leikkasin satiinin lakanakankaan kanssa, mikä esti sen liukumisen leikkuuvaiheessa -näppärä konsti 

Hame nurjalta ennen helman ja vyötärön kääntämistä

Nauhat on ommeltu sivusaumoihin, eikä takana ole saumaa vaan pelkkä neliskulmainen halkio 

Yleisesti ottaen puvun muoto tähän asti on oikea, hameitahan tulee vielä kaksi lisää. Tästä tulee varmaan jonkinlainen hybridiversio aikakauden eri tyyleistä, kuten aina kun yritän ensimmäistä kertaa jotain uutta tyylikautta (muistanette rokokoopuvun). Tekiessä kun oppii paitsi ompelua ja kaavoitusta, myös pukuhistoriaa ja usein puvun edetessä huomaa alkuperäisen suunnitelman olevan epähistoriallinen tai toimimaton.

Seuraavaksi on vuorossa hame, sitten päällyshame, jakku, hattu ja mahdollisesti viitta. Hameen teen sileäksi alushameen päälle, mitä nyt taakse täytyy varmaan tehdä muutama laskos, sillä kangas on liian jäykkää poimutettavaksi. Helmaan tulee näillä näkymin laskoksia ja pitsinauha.

Nenni

Turnyyri x2

Taas se on se koeviikon inspiraatio :) Ajattelin siis dokumentoida vähän viimeaikaisia tekeleitäni ja pakoilla samalla kokeisiin lukemista. Kyllä nukkeilu aina trigonometriset funktiot voittaa.

Pitkään mielessä ollut turnyyripuku sai viimein ensimmäisen osansa, turnyyrin. Itse asiassa kaksi, sillä en ollut tyytyväinen ensimmäiseen. Kaikki nukkekokoiset turnyyriviritelmät, joihin olen netissä törmännyt, ovat "tyynymallia", joten ajattelin sen olevan toimivin ratkaisu. Aliarvioin kuitenkin täytteen määrän ja omastani tuli turhan lättänä. Turhautuneena päätin kokeilla jotain täysin erilaista. Päädyin "vannemalliin", joka on paitsi historialliseti korrekti myös paremmin tulevan mekon tyyliin sopiva. Otin mallia tästä tutoriaalista ja turnyyristä tuli, no ei ihan valtava, mutta iso.

Näissä kuvissa turnyyrin alla on joku vanha "bilemekko", todiste siitä, että tein nukeille joskus tavallisia vaatteita :-o Kunhan löydän jostain tarpeeksi ohutta valkoista puuvillaa, täytyy tehdä sellaiset 1800-luvun alushousut.

Tyynymalli, mekko on kuvausrekvisiittaa, eikä liity pukuun

Vannemalli

Ja tällähän ei sitten istuta XD

Saa nähdä kumpi näistä tulee lopulliseen asuun. Ensimmäinen on kauhean vaatimaton, jälkimmäinen taas mahdollisesti liian iso. Täytyy tehdä alushame ja katsoa sitten, mutta todennäköisesti päädyn vannemalliin. Ei tyynymallikaan hukkaan mene, sitä voi todennäköisesti käyttää 1700-luvun lopun puvuissa, kuten robe à l'anglaisessa, jos sellainen tulee joskus tehtyä. Tai muuten vaan puvuissa, jotka kaipaavat hiukan kohotusta taakse.

Vannemalli solmitaan vanteiden päässä olevilla nauhoilla muotoon.

Sitten vähän itse puvusta. Idea on ollut jo vuosia, mutta vasta vähän aikaa sitten löytyi kangas ja aivan äskettäin pitsi.

Teen mahdollisesti kaksi yläsosaa, koska en osaa valita 1870- luvun ja 1880-luvun tyylien välillä

Kuva ei ihan vastaa todellisuutta, kangas oikeasti on ruskeampi ja siinä on pieniä raitoja.

Kaula-aukkoon ja hihoihin tuleva koristenauha on tiedossa, mutta vielä ostamatta.

Alushame on sitten seuraava operaatio. Olin ajatellut tehdä sen valkoisesta superohuesta satiinista, jonka ostin vuosia sitten alushamekankaaksi. Se on toivottoman sähköistä ja siten käyttökelvotonta leveisiin hameisiin, mutta tähän alushameeseen tarvitaan jotain todella laskeutuvaa. Kuitenkin tutkiessani The Met:n kokoelmia, opin muutamia uusia asioita aikakauden alushameista. 

1. Materiaali 

Kaikki löytämäni turnyyrikauden alushameet olivat ohutta puuvillaa, eivätkä silkkiä, jota satiinini yrittää leikkiä. 

 2. Vyötärökonstruktio

Yleinen tyyli oli näköjään kaarroke tai pelkästään muotolaskokset niin, että hameen yläreuna on juuri vyötäröllä, ei välttämättä erillistä vyötärökaitaletta. Takakappaleen leveys on koottu vyötärölle nauhakujan avulla ja hame aukeaa takaa keskeltä.

3. Koristelu

Eipä löydy alushametta, jossa ei olisi koristeita. Pitsiä, laskoksia, röyhelöitä, kuitenkin hillitysti ja vain helmassa n. polven alapuolelta alkaen. Siispä metsästämään jotain tarpeeksi ohutta ja pehmeää pitsiä satiinin kaveriksi. 

No jaa, on sitä ennenkin jouduttu tekemään kompromisseja historiallisten faktojen ja nukkekoon vaatimusten välillä. :-D   

Nenni

Kotiopettajattaren puku

Hiphei, jouluvalmistelujen ohella tuli ommeltua ja tuloksena Jane Eyre-mekko on nyt valmis! Tästä tuli lopulta sitten jotain 1830- ja 1840-lukujen vaihteesta. Vielä kun saisi tehtyä bonetin ja viitan ja tulisi lunta niin pääsisi ulos kuvailemaan. Ja olisihan se hyvä, jos aurinkokin joskus näyttäytyisi, tämä pimeys tekee hulluksi!

Yläosan kaava on tämä, johon tein kuitenkin joitain muutoksia. Helma ja hiha oman kaavan mukaan. Miehusta on vuoritettu, selässä nepparit. Mekko on kokonaan käsin ommeltu.

Olen todella tyytyväinen tähän mekkoon. Se on historiallisesti korrektein, parhaiten istuva, helpoin pukea (joskin toinen hiha on hieman liian tiukka) ja yksityiskohdiltaan siistein kaikista tekemistäni nukenvaatteista. Inspiraation lähteenä ollut Kotiopettajattaren romaani näkyy myös lopputuloksessa. Puku on liian hieno tavallisen palvelijan/köyhän naisen asuksi, mutta liian yksinkertainen varakkaalle naiselle (ainakin nuorelle sellaiselle). Vaikka Janella ei romaanissa kotiopettajattarena toimiessaan ole kuin musta villapuku, musta silkkipuku ja vaaleanharmaa puku "kaikkein parhaimpiin tilaisuuksiin", voisi hänelle hyvinkin kuvitella myös tämänkaltaisen vihertävänruskean puvun.

Kuvissa mekon alla on jokin aika sitten tekemäni "yleisalushame". Tuskailin pitkään mekon helman kanssa, ja olin varma, että se tarvitsee alleen alushameen, mutten tiennyt millaisen. Sitten kokeilin tätä joutilaana lojunutta alushametta ja se teki tehtävänsä. Itse asiassa se muistuttaa jonkin verran 1830-luvun varhaisia krinoliineja, topattuja alushameita, joissa ei vielä ollut vanteita. Nukkekoossa tosin yksinkertainen lakanakangas riittää jäykkyydeltään :) Hame on ommeltu koneella, malli kartiomainen ja takana yksi neppari. Siinä on tarkoituksellisesti hiukan laskettu vyötärö, jotta vyötärölle ei tulisi liikaa kangaskerroksia nukkea "lihottamaan". Seuraaviin alushameisin voisi tehdä vieläkin matalemman vyötärön. Saa nähdä kuinka tämä tulee palvelemaan alkuperäistä tarkoitustaan yleisalushameena, sillä se on todennäköisesti liian leveä empirepukuihin ja liian kapea rokokoopukuihin.

Nenni

Kevät, vihdoinkin!

Sainpas vihdoin nämäkin kuvat julkaistua! Rokokoopuku valmistui siis jo pari viikkoa sitten ja kävin äitienpäivää edeltävänä lauantaina kuvailemassa sitä ja yhtä toista historiallista pukua. Käytiin vappuna nimittäin (taas) Pariisissa ja tällä kertaa myös Versaillesissa ja kun päästin takaisin Suomeen sormet syyhysivät päästä tekemään jotain rokokoo-tyylistä. Lisäksi tuo nimenomainen viikko ennen äitienpäivää oli aika kamala, niin että kaipa minä purin kiukkuni ja masennukseni tuon puvun koristeisiin. Mutta joo, loppujen lopuksi olen aika ihastunut tähän. Kaikista virheistään huolimatta puvussa on jotain upeaa. (Nyt kun mietin, kaikki suosikkinukenvaatteeni ovat niitä, joissa on miljoona osaa ja koristetta ja joiden tekemiseen on mennyt ikä ja terveys XD niin kai sen pitääkin olla, vai mitä?) Onneksi tuli harjoiteltua laskosnauhan tekoa jo empiremekko 2:ssa, muuten olisi varmaan mennyt hermot tuon pääntien kanssa.

Toinen puku on melkein kaksi vuotta vanha, mutta en ole tullut sitä liiemmälti kuvanneeksi, mikä lieneekään ollut syynä, sillä pidän mekosta paljon. Se on siis olevinaan uusrokokoota eli 1860-luvun tyyliä ja helmaa kannattelee rautalangalla tuettu krinoliini (vannehame). Rautalanka on muuten kätevä, sillä se vääntyy, joten nukken saa istumaan nätisti, kun vannehameen "litistää" :). Jäykillä vanteilla istuminen ei onnistuisi. Yläosan istuvuus on mitä on, mutta koska maailman kaunein kangas ja 80 cm helma se ei haittaa.

Yksi syy, miksi olen tyytyväinen näihin kuviin on se, että sain ikuistettua niihin palan lempivuodenaikaani. Olen siis todellakin kevätihminen ja mielestäni kaikkein kaunein aika vuodesta on juuri ennen kuin lehdet puhkeavat puihin, kun puut ja pensaat vasta vihertävät ja metsä on täynnä valoa (ja valkovuokkoja).

Olen tosiaankin aika hurahtanut Ranskaan, kesällä pitäisi aloittaa kielen opiskelu. Vähän pelottaa, sillä kaverit väittävät, että sitä on mahdoton oppia. Mutta eihän se voi olla epäloogisempi kuin italia, eihän? (Ääntämys on kyllä sata kertaa vaikeampi)

Nenni

Piiiitkästä aikaa

Anteeksi kamalasti, blogi on taas ollut kuolleena aivan liian kauan. Ensin ei ollut sen paremmin nukkeilu- kuin piirustusintoakaan eikä siis mitään postattavaakaan, sitten kun aloin taas värkkäilemän kaikkea en vaan jaksanut kirjoitella niistä ja sitten aloin kirjoittelemaan, mutten julkaissut tekstejä. Olen siis ommellut kaikenlaista ja aloittanut taas pari uutta projektia, vaikka monta vanhaa on kesken :). Myös muutama shootti on tullut räpsittyä, joten niitä tulen varmaan postailemaan lähiakoina. Koska kuitenkin viime postauksessa ikuisuus sitten lupasin esitellä valmiin empirepuku nro 2 :n, laitan tähän nyt kuvia siitä ja toisesta empirepuvusta.

Nenni

Kokeisiin lukemista... melkein

Laiska bloggari täällä taas! Viime viikonloppuna tuli taas vaihteeksi nukkeinspis ja pari projektia eteni ja kolmas pääsi vauhtiin. Koeviikko lähenee uhkaavasti ja oikeastaan minun olisi pitänyt lukea enkkua ja terveystietoa, mutta jotenkin se jäi... :) Ei silti, kyllä enkkua tuli sitten tänään luettua, mutta tt. saa kyllä jäädä vähemmälle panostukselle.

Ensimmäisenä vihreä mekko suurin piirtein 1840- tai 1850-luvulta. Ylemmässä kuvassa näkyy myös bonetti, joka on itseasiassa vain pahvista, nauhoista, höyhenistä, nuppineuloista ja teipistä kyhätty kokeilu, mutta siitä tuli niin kiva, että teen sen varmaan valmiiksi jossain vaiheessa. Koska puvun idea lähti Kotiopettajattaren romaanista, eikä sen alunperin pitänyt olla mikään rikkaan naisen asu, teen varmaan lisäksi toisen, vaatimattomamman bonetin. Anteeksi kamalat kuvat, en viitsinyt ottaa parempia.  

Sitten pidempään keskeneräisenä lojunut empiremekko nro 2, josta mainitsin jo ensimmäisen yhteydessä.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä... nojatuoli!

Nenni

Ensilumi

Eteläänkin satoi ensilumi, joten nappasin uutukaisestani (Raquelle) muutamia kuvia. Tällä kertaa jaksoin jopa väkertää nukelle tyyliin sopivan kampauksen. Mekko ei ole itse tehty vaan ostettu.  

Taitaakin keltainen olla neidin väri.

Nenni