Toinen puku on melkein kaksi vuotta vanha, mutta en ole tullut sitä liiemmälti kuvanneeksi, mikä lieneekään ollut syynä, sillä pidän mekosta paljon. Se on siis olevinaan uusrokokoota eli 1860-luvun tyyliä ja helmaa kannattelee rautalangalla tuettu krinoliini (vannehame). Rautalanka on muuten kätevä, sillä se vääntyy, joten nukken saa istumaan nätisti, kun vannehameen "litistää" :). Jäykillä vanteilla istuminen ei onnistuisi. Yläosan istuvuus on mitä on, mutta koska maailman kaunein kangas ja 80 cm helma se ei haittaa.
Yksi syy, miksi olen tyytyväinen näihin kuviin on se, että sain ikuistettua niihin palan lempivuodenaikaani. Olen siis todellakin kevätihminen ja mielestäni kaikkein kaunein aika vuodesta on juuri ennen kuin lehdet puhkeavat puihin, kun puut ja pensaat vasta vihertävät ja metsä on täynnä valoa (ja valkovuokkoja).
Olen tosiaankin aika hurahtanut Ranskaan, kesällä pitäisi aloittaa kielen opiskelu. Vähän pelottaa, sillä kaverit väittävät, että sitä on mahdoton oppia. Mutta eihän se voi olla epäloogisempi kuin italia, eihän? (Ääntämys on kyllä sata kertaa vaikeampi)
Nenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti